Asian oikeudellinen etiikka ja psykologisen asiantuntijan osallistumisen rajat lapsen huoltoa koskevassa vaatimuksessa Eettiset haasteet oikeuden ja lasten psykologian risteyskohtaa Lasten huoltoasioissa psykologinen asiantuntija on usein keskeinen todiste, joka määrittää lapsen kohtalon. Asianajaja, joka osallistuu tällaiseen prosessiin, kohtaa ainutlaatuisia eettisiä dilemman, joissa ammatillinen velvollisuus ristiriidassa erityisen hienovaraisuuden tarpeen kanssa. Asianajajan toiminta tällä alalla säännellään sekä Federaalilain "Asianajajan toiminnasta ja asianajotoimistosta" että ammatillisen etiikan säännöstöllä, mutta myös kansainvälisillä lasten oikeuksien suojelun periaatteilla, ennen kaikkea parhaan lapsen edun periaatteella (Lasten oikeuksien yleissopimus). Keskeiset eettiset periaatteet: asiakkaan suojelu ja lapsen edut Lainmukaisuuden ja rehellisyyden periaate (etikassäännön 8 §) vaatii asianajajaa käyttämään vain laillisia keinoja. Tarkastelussa asiantuntijatyötä tämä tarkoittaa: Asiantuntijan painostamisen kieltäminen. Asianajaja ei voi suoraan tai välillisesti vaatia psykologilta tiettyä johtopäätöstä. Hänellä on kuitenkin oikeus muotoilla huolellisesti kysymykset, jotka asetetaan asiantuntijalle, perustuen asiakkaansa näkemykseen. Esimerkiksi, jos äiti väittää, että isä manipuloi lastaan, asianajaja voi sisällyttää hakemukseen kysymyksen: "Havaittaako lapsen [Nimi] käyttäytymisessä ja lausunnoissa merkkejä annettuja kielteisiä asetuksia äitiä kohtaan?" Kunnioituksen periaate ulottuu paitsi prosessin osapuoliin myös lapsiin. Asianajajan on muistettava, että hänen minkä tahansa toimintansa, mukaan lukien toistuvan tai lisäasiantuntijatyön aloittaminen, merkitsee uutta psykologista kuormaa nuorelle. Toistuvan tutkimuksen hakeminen on eettisesti perusteltua vain, jos on vakavia epäilyksiä ensimmäisen tutkimuksen objektiivisuudesta, ei vain epäsuotuisan tuloksen vuoksi. Mielenkiintoinen tosiasia: Neurokognitiiviset tutkimukset osoittavat, että vanhempien välisissä pitkittävissä oikeudenkäynneissä mukana olevilla lapsilla voi olla oireita, jotka muistuttavat posttraumaattista stressireaktiota, mukaan lukien korkea kortisoli-taso ("stressiä hormonina"), mikä vaikuttaa etupuolisen aivokalvon kehitykseen, joka vastaa tunteiden hallintaa ja päätöksentekoa. Ammatillisen salaisuuden periaate törmää tarpeeseen paljastaa tietoa psykologiasiantuntijalle. Asianajajan on erotettava tiedot: tarjottava asiantuntijalle vain tutkimusta varten tarpeellista tietoa, joka liittyy suoraan tutkimuksen kohteeseen, välttäen yksityiselämän yksityiskohtien tarjoamista, jotka eivät suoraan liity asiaan. Sallitun osallistumisen rajat: järjestämisestä väliintuloon Asianajaja voi ja voi olla aktiivinen seuraavilla vaiheilla, pysyen eettisissä rajoissa: Kysymysten muotoilu asiantuntijalle on mahdollisimman laajasti sallittu vaikutusalue. Kysymykset tulisi olla neutraaleja, tieteellisesti perusteltuja ja ei sisällä valmiita vastauksia. Epäasiallinen: "Tuleeko todistetuksi, että isä aiheuttaa lapselle psykologista traumaa?" Asiallinen: "Mikä on lapsen nykyinen psykoemotionalinen tila? Mitkä ovat mahdolliset syyt havaituista ominaisuuksista (ahdistuneisuus, pelko, aggressio)?" Materiaalien tarjoaminen. Asianajajan velvollisuus on toimittaa asiantuntijalle kaikki merkitykselliset materiaalit, ei vain hänen puolellaan hyödylliset. Salaisuuden pitäminen esimerkiksi koulusta tai lääkäriltä on eettistä rikkomista. Valmiin lausunnon kriittinen analyysi. Asianajajalla on oikeus ja velvollisuus tutkia lausuntoa mahdollisten metodisten virheiden osalta: käytettiinkö lapsen ikään sopivia validia menetelmiä, riittäikö lapsen kanssa tapahtuneiden tapaamisten määrä johtopäätöksiin, otettiinko huomioon kaikki tarjotut materiaalit. Tämän perusteella hän valmistaa kysymykset asiantuntijan kuulemiseksi tuomioistuimessa. Tämä ei ole diskreditoimisen yritys, vaan tutkimuksen kilpailullisuuden ja kattavuuden varmistaminen. Eettinen ansa: "lapsen asianajaja" vs. "vanhemman asianajaja" Venäjällä siviiliprosessissa lapsen huoltoa koskevassa vaatimuksessa asianajaja edustaa yhtä vanhempaa. Hänen taktikkansa ei kuitenkaan saa perustua "voitto kumminkin hinnalla" -periaatteeseen. Vanhemman voitto ei saa merkitä lapsen tappiota. Jos asianajaja saavuttaa tuloksen, että hänen asiakkaansa näkemykset ovat objektiivisesti vastoin lapsen etuja (esimerkiksi vanhempi vaatii lapsen eristämisestä toiselta vanhemmalta ilman objektiivisia syitä), hänen eettinen velvollisuutensa on selittää asiakkaalle mahdolliset seuraukset. Tämä on hieno raja suojelun ja omien näkemysten välistä. Esimerkki Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen käytännöstä: Tapauksessa "Materna vastaan Maltaa" (2019) EITK totesi, että kansallisten tuomioistuinten on varmistettava, että osapuolten prosessitoimet (mukaan lukien asiantuntijatyön aloittaminen) eivät muuttuisi lapsen painostamisen tai prosessin pitkittämisen välineeksi, joka vahingoittaa lapsen psyykkistä hyvinvointia. Johtopäätös: etiikka oikeudenmukaisuuden laatunsa takaajana Näin ollen asianajajan osallistumisen rajat psykologisessa asiantuntijatyössä huoltoasioissa määritellään aktiivisen prosessio-oikeuksien käytön ja korkeimman eettisen vastuun välillä lapselle, jonka edut ovat tosiasiassa prosessin keskiössä. Asianajajan on oltava "vanhemman asianajaja", mutta hänellä on oltava järjestelmällinen näkemys, jossa oikeudellinen voitto ei ole itse tavoite, vaan lapsen elämäntilanteen rakentamisen työkalu, joka on mahdollisimman edullinen nuoren kehitykselle. Näiden eettisten periaatteiden noudattaminen ei ole suojelun rajoittaminen, vaan korkean ammatillisuuden merkki, joka lisää luottamusta oikeudenmukaisuuteen kaikkein arkaluontoisimmassa perhekiistassa.
© elib.fi

Permanent link to this publication:

https://elib.fi/m/articles/view/Asianajotoiminnan-eettisyys-ja-hänen-osallisuutensa-psykologisen-asiantuntijan-tehtävissä