Christillisen teologian mukaan joulua (inkarnointia) ei pidetä pelkästään uskonperustajan syntymäpäivänä, vaan perustavanlaatuisena ontologisena tapahtumana yhteyden palauttamiseksi. Kyseessä ei ole yksityinen, psykologinen tai sosiaalinen konfliktin ratkaisu, vaan katkera yhteyden palauttaminen Luoja ja luojaa, taivasta ja maata, ihmistä ja Jumalaa välillä. Yhteisymmärrys (kreikkaankieli: καταλλαγή — katallagé, kirjaimellisesti "vaihto", "suhteiden palauttaminen") tarkoittaa tässä kontekstissa sitä, että Jumala astuu ihmisen eristämisessä ja kärsimysalueelle parantaakseen sitä ja yhdistääkseen sen itseensä.
Klassinen kristillinen antropologia lähtee perusmyöskään alkuperäisestä synistä (tai eksistentiaalisesta katkeamisesta), joka johti seuraaviin:
Eristäytymiseen Jumalasta (suoran suoran vuorovaikutuksen menetys).
Erillistymiseen ihmisten välillä (Kain ja Abelin tarina).
Epäharmoniaan luonnon kanssa (paratiisin järjestelmän menetys).
Joulua, inkarnoinnin toimitus, on ensimmäinen ja välttämätön askel tämän kolminkertaisen katkeamisen parantamiseen. Jumala ei lähettele vain rauhan viestiä kaukaa — Hänestä tulee itse "keskittäjä" (1 Tim. 2:5), astuessaan ihmisen olemuksen syvälle. Pyhä Athanasios Suuri (4. vuosisata) muotoili tämän ajatuksen lyhyesti: "Jumala tuli ihmiselle, jotta ihminen voisi tulla jumalaksi". Inkarnointi on theosisin (jumalallistumisen) alku, toisin sanoen menetetyn samanlaisuuden ja yhtenäisyyden palauttaminen.
Inkarnoidun Logoksen, Jeesus Kristuksen, rooli joulun tapahtumassa on "elävä silta" kahden luonnon välillä.
Jahteen ja ihmisen täydellisyys: Nuorissa Jeesuksessa, halkidonisen dogmin mukaan, kaksi luonnetta — jumalallinen ja inhimillinen — ovat ehdottomasti, erottumattomasti, erillään ja vakaasti yhdistyneet. Tämä on ontologinen ehto yhteyden mahdollisuuden: vain se, joka on todellinen Jumala ja todellinen ihminen, voi yhdistää ihmisen Jumalaan. Joululipas on tämän yhdistävän persoonan näkyvä ilmentymä.
Kenosis (itse alentuminen) yhteyden palauttamisen menetelmänä: Paavali Filippiläisessä (2:6-7) kuvaa yhteyden palauttamisen mekanismia: Kristus, "ollessaan Jumalan kuvana… alentui itseään, otti orjan muodon, muuttui ihmisten kaltaiseksi". Jumala ei yhdistä maailmaansa voimalla ja pakottamisella, vaan vapaaehtoisella lähentyneisyydellä, ottamalla itselleen kaiken ihmisen haavoittuvuuden (vauvan avuttomuus, köyhyys, riippuvuus). Yhteyden palauttaminen saavutetaan ei "ylös alas", vaan solidaarisuuden kautta syrjäytetyyn.
Enkeleiden laulu jouluyönä — "kaikkien korkeuksien Jumalalle kunnia, ja maalla rauha, ihmisissä Jumalan hyväksyntä" (Lk. 2:14) — on suoraan yhteyden palauttamisen aiheen julistus.
"Rauha maalla" (εἰρήνη εἰς γῆν): Tämä ei ole vain sodan puuttuminen, vaan kattava "shalom" — kokonaisuus, harmonia, hyvinvointi, joka johtuu suhteiden palauttamisesta Jumalan kanssa. Tämä on rauha taivaan ja maan välillä, jotka "yhteisymmärryksessä" ovat Kristuksen persoonassa.
"Ihmisten hyväksyntä" (ἐν ἀνθρώποις εὐδοκία): Tarkempi käännös — "ihmisissä [Hänen] hyväksyntä" tai "ihmisissä — ne, joihin [Hän] hyväksyy". Kyseessä on Jumalan hyväksynnän (εὐδοκία) palauttaminen ihmiskunnalle, joka menetettiin synninpadaksen jälkeen. Jeesuksen syntymä on merkki siitä, että Jumala uudelleen kääntyy ihmisten puoleen, avaamalla polun yhteyden palauttamiseen.
Joulun yhteyden palauttamisen teologia on sekä vertikaalinen (Jumala-ihminen) että horisontaalinen mittakaava (ihminen-ihminen).
Erillistävien esteiden poistaminen: Paavali Efesolaisissa (2:14) kehittää joulun aiheen: "Sillä hän on rauha meidän välillämme, ja hän yhdisti molemmat yhdeksi ja purki sen, mikä oli esteenä". Joulun kontekstissa tämä ilmenee symbolisena yhdistämisestä Jeesuksen joululipasissa eri sosiaalisten ryhmien kesken: paimentolaiset (paikalliset, halveksittuja), magia (ulkomaalaiset, pakanat), eläimet (luonnon maailma). Kaikki heistä kokoontuvat yhteen yhteen keskeiseen kohteeseen — Nuoreen, mikä symboloi uutta yhteyden palauttamisen yhteisöä, jossa poistetaan etnisiä, sosiaalisia ja uskonnollisia rajoja.
Maria Magdalenan Magnificat: Marian (Lk. 1:46-55) hymni on ennustava tulkinta inkarnoinnin merkityksestä sosiaalisen käänteenä, jossa ylpeät hajottuvat, ja nöyrät kohotaan. Yhteisymmärrys tässä tarkoittaa epäoikeudenmukaisten sosiaalisten suhteiden korjaamista, oikeudenmukaisuuden ja rakkautta valtaisan valtakunnan perustamista.
Yhteyden palauttamisen idea kuvastuu joulun ikonografiassa:
Pesä/pääsiäinen: Usein kuvataan pimeänä kuviolla vuorella, joka symboloi kaatunut, Jumalasta eristynyt maailma, johon nousee Valo.
Heinätä: Karjaan ruokinta-astia, johon asetetaan Morsian, symboloi sitä, että Kristus tulee "ruokaksi" (Eukaristia) uskollisille, eli yhteyden palauttamisen ja yhdistymisen välineeksi Jumalaan.
Pyhän Marian, Josesin, paimenten ja eläinten taipuvat hahmot: Heidän asennonsa ilmaisevat kunnioituksen ja avoimuuden tulevan yhteyden palauttamista kohtaan.
Liturgiassa Joulua ja Sosiaalinen ja eettinen näkökulma: yhteisymmärrys horisonttina
Joulun yhteyden palauttamisen teologia on sekä vertikaalinen (Jumala-ihminen) että horisontaalinen mittakaava (ihminen-ihminen).
Erillistävien esteiden poistaminen: Paavali Efesolaisissa (2:14) kehittää joulun aiheen: "Sillä hän on rauha meidän välillämme, ja hän yhdisti molemmat yhdeksi ja purki sen, mikä oli esteenä". Joulun kontekstissa tämä ilmenee symbolisena yhdistämisestä Jeesuksen joululipasissa eri sosiaalisten ryhmien kesken: paimentolaiset (paikalliset, halveksittuja), magia (ulkomaalaiset, pakanat), eläimet (luonnon maailma). Kaikki heistä kokoontuvat yhteen yhteen keskeiseen kohteeseen — Nuoreen, mikä symboloi uutta yhteyden palauttamisen yhteisöä, jossa poistetaan etnisiä, sosiaalisia ja uskonnollisia rajoja.
Maria Magdalenan Magnificat: Marian (Lk. 1:46-55) hymni on ennustava tulkinta inkarnoinnin merkityksestä sosiaalisen käänteenä, jossa ylpeät hajottuvat, ja nöyrät kohotaan. Yhteisymmärrys tässä tarkoittaa epäoikeudenmukaisten sosiaalisten suhteiden korjaamista, oikeudenmukaisuuden ja rakkautta valtaisan valtakunnan perustamista.
Yhteyden palauttamisen idea kuvastuu joulun ikonografiassa:
Pesä/pääsiäinen: Usein kuvataan pimeänä kuviolla vuorella, joka symboloi kaatunut, Jumalasta eristynyt maailma, johon nousee Valo.
Heinätä: Karjaan ruokinta-astia, johon asetetaan Morsian, symboloi sitä, että Kristus tulee "ruokaksi" (Eukaristia) uskollisille, eli yhteyden palauttamisen ja yhdistymisen välineeksi Jumalaan.
Pyhän Marian, Josesin, paimenten ja eläinten taipuvat hahmot: Heidän asennonsa ilmaisevat kunnioituksen ja avoimuuden tulevan yhteyden palauttamista kohtaan.
Liturgiassa Joulua ja Rauhan ja hyvän tahdon aiheen esittäminen. Esimerkiksi länsimaisessa perinteessä — "O Magnum Mysterium" ("O suuri taинство"), jossa lauletaan, että eläimet näkevät Herran, joka lepää heinälaatikossa — symboloi yhteyden palauttamista koko luonnon maailmassa.
On mielenkiintoista: Keski-Englannissa ja Saksassa oli keskiajalla tapana "Joulun aselehti" (Christmas Truce), jossa oikeudenkäynnit keskeytettiin tilapäisesti, ja ylelliset rodut olivat vihollisina. Tämä oli yhteiskunnallinen käytäntö, joka oli innoittanut yhteyden palauttamisen teologiaa: jos Jumala on yhteyden palauttanut ihmiskunnalle, niin ihmisetkin tulisi yhteyden palauttaa toisilleen.
Tämän vuoksi yhteyden palauttamisen idea joulun teologiassa paljastuu monikerroksisena prosessina:
Ontologinen yhteisymmärrys: Yhteyden palauttaminen Jumalan ja ihmisen välillä kautta persoonallisen luonnon yhdistämistä Kristuksessa.
Kenotinen yhteisymmärrys: Saavutettu ei voimalla, vaan solidaarisuuden, haavoittuvuuden ja itsensä antamisen kautta.
Eschatologinen yhteisymmärrys: Lopullisen tavoitteen julistaminen — yleistä rauhaa (shalom) ja hyväksyntää.
Sosiaalinen yhteisymmärrys: Uuden yhteisön luominen, joka ylittää inhimilliset erottelut.
Joulua ei ole lopetettu tekoa, vaan käynnistävää tapahtumaa. Se avaa mahdollisuuden yhteyden palauttamiseen, joka sitten on eksistentiaalisesti hyväksyttävä ja toteutettava jokaisella ihmisellä ja yhteisöllä uskon, katumuksen ja evankelisen rakkauden hengessä. Betleemin joululipas on symboli alttarille, jossa tarjotaan yhteyden palauttamisen uhraus, ja itse Morsian on "Jumalan lampaan", joka "ottaa maailman synnin" (Joh. 1:29). Tässä mielessä juhlan ilon on ilon alkamisesta, että kuilu on ylitettävissä, ja Jumala on tehnyt ensimmäisen, kaikkein vaikeimman askeleen kohti meitä.
New publications: |
Popular with readers: |
News from other countries: |
![]() |
Editorial Contacts |
About · News · For Advertisers |
Digital Library of Finland ® All rights reserved.
2025-2026, ELIB.FI is a part of Libmonster, international library network (open map) Preserving Finland's heritage |
US-Great Britain
Sweden
Serbia
Russia
Belarus
Ukraine
Kazakhstan
Moldova
Tajikistan
Estonia
Russia-2
Belarus-2