Yhdyskäsitys Jeesuksen (Isan) suhteen islamissa — tämä on monikerroksinen ja monimutkainen kysymys, joka koskee teologisia, sosiaalisia ja historiallisia näkökulmia. On tärkeää erottaa heti kaksi käsitettä: islaminen suhtautuminen Jeesukseen (Isaan) ja osallistuminen kristillisen joulun juhlistamiseen 25. joulukuuta (tai 7. tammikuuta). Ensimmäinen on syvälle juurtunut islamilaiseen perinteeseen, toinen on aiheena keskustelussa nykymuslimimaailmassa.

1. Jeesus (Isa) islamissa: kunnioitettu profeetta, mutta ei Jumalan poika

Islamin Jeesus (arab. Isa ibn Maryam — “Jeesus, Marian poika”) on yksi suurimmista profeetoista (nabi) ja Allahin lähettiläistä, joka oli ennen Muhammedia. Koraanissa hänelle on omistettu kokonaisia suuroja (lukuja), esimerkiksi suura “Maryam” (Maria).

• Hänen syntymänsä kuvataan ihmeeksi: hän syntyi Neitsyt Marian (Marijan) Allahin tahtoon ilman isää. Tämä on merkki koko maailmalle.

• Hänen tehtävänsä on vahvistaa Toran (Tawrat) ja julistaa uusi Laki (Injil — Evankeliumi). Hän teki ihmeitä (paransi, elvytti sienestä linnut) Allahin luvalla.

• Avainero: Islam kieltää ehdottomasti Isan jumaluuden, Trinitetin ja ristinkuoleman (islamilaisen uskon mukaan Isa vieti taivaalle elossa, ja ristillä oli toinen mies). Näin ollen jumalan ihmiseksi tuleminen, joka on kristillisen joulun perusta, puuttuu islamilaisesta uskonnosta.

2. Isan syntymäpäivän juhlistamisen puuttuminen islamilaisesta kalenterista

Erilaista kristinuskosta, islamissa ei ole vahvistettua uskonnollista juhlaa Isan syntymän kunniaksi. Pääjuhlat (Id al-Fitr ja Id al-Adha) liittyvät Ramadamin päättymiseen ja pyhiin matkoihin Mekkaan.

• Lisäksi syntymäpäivän juhlistaminen (mawlid) on myöhäinen käytäntö. Juhla Mawlid an-Nabawi (profeetta Muhammedin syntymäpäivä) alkoi juhlistaa vuosisatoja hänen kuolemansa jälkeen ja tunnustetaan ei kaikissa islamin suuntauksissa (esimerkiksi salfitit pitävät sitä uudenaikaisena uudistuksena — bida).

• Siksi Isan syntymäpäivän juhlistaminen ei kuulu islamilaiseen kanoniseen uskonnolliseen käytäntöön.

3. Kulttuurinen vuorovaikutus ja nykyiset keskustelut

Kysymys muslimita koskevasta suhtautumisesta kristillisen joulun juhlistamiseen nousee esiin monikulttuuristen yhteiskuntien kontekstissa.

• Perinteinen konservatiivinen lähestymistapa, joka perustuu uskonnollisen puhdistautumisen periaatteisiin (al-wala wa-l-bara), kieltää muiden uskontojen juhlien osallistumisen. Monet teologit pitävät tervehdyksiä, symbolien käyttöä (pui, lahjat) ja juhlien osallistumista tašabbuh-na (jäljittelemisenä) ja uskon heikentämisenä muslimita. Jopa maalliset attribuutit (Joulupukki, lahjakulttuuri) usein katsotaan osaksi ulkomaista uskonnollista perinnettä.

• Liberaali tai kulttuuritieteellinen lähestymistapa, joka on yleistä muslimeissa, jotka elävät länsimaisissa maissa tai valtiososiaalisissa yhteiskunnissa, sallii osallistumisen juhlan maalliseen osaan. Tässä joulua katsotaan yleiskulttuuriseksi ilmiöksi, perhejuhliksi, joka symboloi ystävällisyyttä ja rakkautta. Muslimit voivat vaihtaa lahjoja työkavereiden kanssa, osallistua yritysjuhliin, koristella kotia “talviaikaiseksi”, nähdäksensä sen kunnianosoituksena ja sosiaalisen integroinnin merkkinä, mutta ei uskonnollisen synkretisminä.

• Intressantti esimerkki: Joissakin muslimityisissä maissa, joissa on vahva kristitty yhteisö (Libanon, Egypti, Syyria, Jordania, Indonesia, Malesia) joulua juhlitaan valtion juhlana tai laajasti. Muslimit voivat onnitella kristittyjä naapureitaan, osallistua julkisiin juhliin kansalaisyhteenkuuluvuuden osoituksena. Tämä on osa pitkää kulttuurista yhteiseloa.

4. Konteksti Venäjä ja neuvostotasavaltojen alue

Venäjän muslimeille (tatarit, baskirit, Kaukasuksen kansat jne.) uusi vuosi on usein merkittävämpi kuin joulua. Uuden vuoden puu, Joulupukki (“Kыш Бабай” tatareilla) ja juhlaa juhlitaan neuvostotraditioina, jotka ovat irrotettuja uskonnollisesta kontekstista. Siksi osallistuminen uuden vuoden, ei joulun juhliin, ei aiheuta sisäistä konfliktia monille. Kuitenkin uskonnolliset toimijat muistuttavat yhä useammin siitä, että osallistuminen jopa näihin, vaikka näyttäisi olevan maallisilta rituaaleilta, on epätoivottavaa, jos ne ovat germaaneja tai kristillisiä juuria.

Johtopäätös: monitasoinen ymmärtäminen

Näin ollen joulun ymmärtäminen muslimiperinteessä tapahtuu useilla tasoilla:

1. Theologinen: Syvä kunnioitus profeetta Isaa kohtaan tärkeänä islamin hahmona, mutta täydellinen hylkääminen hänen syntymään liittyvää kristillistä doktriinaa. Omia juhlia hänen syntymäänsä ei ole.

2. Sosiokulttuurinen: Riippuen kontekstista — täydellisestä hylkäämisestä ja osallistumattomuudesta (jotta vältetään jäljitteleminen) valinnallisesta osallistumisesta juhlan maallisiin, perheellisiin ja yhteiskunnisiin näkökohtiin kunnioituksen ja integroinnin merkkinä.

3. Historiallinen ja alueellinen: Maissa, joissa on pitkät perinteet interkonsiliaarisesta vuoropuhelusta, suhtautuminen on avoimempaa ja juhlallisempaa, maissa, joissa konservatiivinen islam dominoi, suhtautuminen on sulkeutuneempaa.

Yleisesti ottaen joulua muslimeille on ennen kaikkea muu uskonto, johon suhtautuminen määritellään ei henkilökohtaisilla sympatioilla, vaan uskonnollisilla asetuksilla, kulttuurisella ympäristöllä ja sallittujen uskonnollisten vuorovaikutuksen rajojen ymmärtämisellä. Muslimita koskeva kulttuuriperinne ei ole yhtenäinen ja jatku kehittymisessä globalisaation aikakaudella.

Permanent link to this publication: