Tämä on erittäin syvällinen filosofinen ja tieteellinen kysymys, josta etologiat ja zoolingvistit vieläkin kiistelevät. Ehdotonta vastausta ei ole, mutta nykyaikaiset tutkimukset antavat erittäin vakuuttavia johtopäätöksiä.
Jos puhutaan lyhyesti: koirilla ei ole omantunnon ymmärtämistä ihmisen käsityksessä — monimutkaisena moraalisena järjestelmänä, syyllisyyden ja myötätunnon tunteena abstrakteista rikkomuksista. Heillä on kuitenkin sen tärkein biologinen perusta — "proto-omantunnon" tai emotionaalinen mekanismi, joka mahdollistaa heidän ymmärtääkseen, että heidän toimintansa aiheuttaa omistajan epämiellyttämystä.
Useimmiten me tulkitaan klassinen koiran käyttäytyminen "syyllisyyden tunteena": laskettu pää, kiinnitetyt korvat, häntä vilahtaa "itseensä", katse kääntyy pois, pyrkimys piiloutua tai päinvastoin rauhoittava suu. Tämä käyttäytyminen näemme esimerkiksi, kun esimerkiksi pidämme koiraa vahingoittamasta esineitä tai löydämme lattialta lätäkkää.
Kuitenkin kynologiassa tehtyjen tutkimusten mukaan tämä ei ole syyllisyyden tunteena tehty, vaan reaktio omistajan vihaan ja epämiellyttämykseen, jonka koira ennustaa.
Keskeinen kokeilu: Koiralle annettiin kiellettyä ruokaa, ja sitten omistaja lähti pois. Kun hän palasi takaisin, osa koirista sai huomautuksen riippumatta siitä, söivät ne vai eivät. Osoittautui, että koirat, joita rangaistiin, näyttivät "syylliseltä näköä", vaikka he eivät olleet syyllisiä. Heidän reaktionsa riippui enemmän omistajan käyttäytymisestä kyseisessä hetkessä. He tuntevat erittäin hyvin äänen sävyn, asennon ja kasvojen ilmeen.
Vaikka koirat todennäköisesti eivät mieti moraalia, heillä on kehittynyt emoionalinen älykkyys ja empatia.
Empatian kyky: Koirat voivat "infektoida" omistajiensa tunteita. He tuntevat stressiämme, surua ja iloa. Tämä vahvistaa tutkimuksia, jotka osoittavat, että koiran kortisolin (stressihormonin) taso synkronisoi omistajan kortisolin tason.
Ymmärrys sosiaalisten normien leirissä: Koirat ovat leirieläimiä, ja heidän esi-isänsä, vuohi, selviytyi tiukkojen käyttäytymissääntöjen avulla leirissä. Heille on kriittistä ylläpitää sosiaalisia yhteyksiä ja välttää eristämistä. Omistajan (vihreän) epämiellyttäminen on suora uhka heidän hyvinvointinsa. Siksi he ovat kehittäneet monimutkaisia sovittelumekanismeja ja rauhoittumismekanismeja.
Yhteistyökyky ja alttius: Koirien leikit, yhteinen metsästys (vuohien kanssa) ja jopa auttaminen ihmistä tai toista koiraa vaikeuksissa todistavat prososiaalisen käyttäytymisen alkuperän — moraalin perustan.
Tutkijat ovat yhtä mieltä siitä, että koirilla on emoionaliset ja kognitiiviset rakennuspalikat omantunnon, mutta ei itse omantunnon abstraktina käsitteenä.
Syyllisyyden tunteena? Ei. Tämä on reaktio omistajan vihaan.
Kyky erottaa "oikea" ja "väärä"? Kyllä, mutta vain koulutuksen ja omistajan asettamien sosiaalisten sääntöjen kontekstissa. He ymmärtävät, että tietty toiminta (esimerkiksi puristaa saappaat) johtaa kielteisiin seurauksiin.
Empatia ja pyrkimys sosiaaliseen harmoniaan? Ilman muuta, tämä on heidän käyttäytymisensä perusta.
Johtopäätös: Koirat ovat korkeasti sosiaalisia ja emoionalisesti herkkiä olennot. He eivät kärsi omantunnon kirvoituksista, koska he ovat valehdelleet tai toimineet amoraalisesti. He kuitenkin kokevat voimakkaasti ristiriidan omistajan kanssa ja pyrkivät parantamaan tätä kaikin voimin. Tämä syvä emoionalinen yhteys, empatia ja halu olla "hyvä leiri jäsen" ovat juuri sitä, mitä me arvostamme niin paljon, vaikka ja vaikka se onkin yksinkertaistettu mutta erittäin rehellinen "koiran omantunnon", jonka me niin arvostamme.
New publications: |
Popular with readers: |
News from other countries: |
![]() |
Editorial Contacts |
About · News · For Advertisers |
Digital Library of Finland ® All rights reserved.
2025-2026, ELIB.FI is a part of Libmonster, international library network (open map) Preserving Finland's heritage |
US-Great Britain
Sweden
Serbia
Russia
Belarus
Ukraine
Kazakhstan
Moldova
Tajikistan
Estonia
Russia-2
Belarus-2