Franskan kielen lainat venäjän kielestä sodan jälkeen 1812: Kulttuurisen vaikutuksen paradoksi

Esittely: Antagonismista sopeutumiseen

Sota vuonna 1812, katsottuna kansallisen vapautuksen ja isänmaallisuuden symboliksi, loi voimakkaan ideologisen suunnan kaiken ranskalaisen torjumiseksi vihamielisenä. Kuitenkin kieliprosessit osoittivat paradoksin: virallisen ja julkisen franskofobian lisäksi ranska ja sen leksinen vaikutus eivät vain kadonneet, vaan sopeutuivat syventyen venäjän puhekieloon. Sodan jälkeinen aika oli aikaa ei lainausten lopettamiselle, vaan niiden laadulliselle muodonmuutokselle: ne siirtyivät julkisesta etiketistä elämään, taiteeseen, politiikkaan ja yhteiskunnalliseen ajatteluun, usein menettäen avoimesti "gallialaisen" värikkyytensä ja saaden neutraalin tai jopa korkean leksin statuksen.

1. Historiallinen konteksti: kulttuuriparadigmien muutos

Ennen vuotta 1812 ranska oli aateliston kieli, jonkinlainen "latina" korkeaa yhteiskuntaa varten. Isänmaallinen sota muutti ranskan asemaa jyrkästi: julkinen käyttö tuli huonoksi mausta, joskus jopa epäisänmaalliseksi. Kuitenkin 1820-luvulla, rajojen avautuessa Venäjän armeijan ulkomaanretkien jälkeen, aateli (erityisesti upseeristo) kohtasi uudelleen ranskalaisen kulttuurin, mutta enää ei kuin esimerkkinä, vaan kriittisenä harkinnan kohteena. Tämä synnytti kaksijakoinen suhtautuminen: kielitorjunta julkisesti ja jatkuva yksityinen ja intellektuaalinen oppiminen yksityisellä sektorilla ja kirjallisuudessa.

2. Pääasialliset aihealueet sodan jälkeisistä lainauksista

Lainaukset eivät menneet niin paljon salongin slangista kuin niistä aloista, jotka olivat sodan jälkeisen ja predesemberistisen yhteiskunnan kannalta tärkeitä.

A) Sotilasasia ja hallinto:
Venäjä, joka oli tullut johtavaksi eurooppalaiseksi valtioksi, lainasi termejä, jotka liittyivät uuteen sotilaalliseen ja siviilirakenteeseen. Esimerkiksi:

«Эшелон» (фр. échelon — уступ, ступень) — alun perin sotilastermi joukkojen rakentamiseen, myöhemmin rautatievaunun.

«Сапёр» (фр. sapeur), «мина» (фр. mine) — insinöörijoukkojen termit, jotka saivat erityisen merkityksen sodan jälkeen.

«Режим» (фр. régime) — valtion järjestelmän tai asetetun järjestyksen merkityksessä.

B) Politiikka ja yhteiskunnallinen ajattelu:
Tässä vaiheessa alkoi aktiivinen oppiminen leksikosta, joka liittyi vallankumouksellisiin ja liberaaleihin ajatuksiin, joka saavutti huippunsa vuosisadan puolivälissä.

«Парламент» (фр. parlement), «буржуазия» (фр. bourgeoisie), «пролетариат» (фр. prolétariat — ranskalaisesta sosialistisesta kirjallisuudesta).

«Интеллигенция» — vaikka sana on latinalaista alkuperää, se tuli venäjän kieleen puolalaisesta, joka puolestaan lainasi sitä ranskasta (intelligentsia).

«Коммунизм» (фр. communisme), «социализм» (фр. socialisme).

В) Kirjallisuus, taide ja muoti:
Ranska oli edelleen maun lainsäätäjä. Uudet termit kuvailevat kulttuurielämän realioita:

«Водевиль» (фр. vaudeville), «репертуар» (фр. répertoire), «пьеса» (фр. pièce).

«Авангард» (фр. avant-garde) — alun perin sotilastermi, mutta jo 1800-luvulla alkoi käyttää metaforisesti.

«Бульвар» (фр. boulevard — leveä katu entisten linnojen paikalla), «тротуар» (фр. trottoir).

«Модель» (фр. modèle), «манекен» (фр. mannequin), «корсет» (фр. corset).

Г) Arjen leksikaali ja ruoka:
Nämä sanat nopeasti venäläistyivät, eivät enää näyttäytyneet ulkopuolisina.

«Мармелад» (фр. marmelade), «майонез» (фр. mayonnaise), «омлет» (фр. omelette), «бульон» (фр. bouillon).

«Мебель» (фр. meuble), «гардероб» (фр. garde-robe), «туалет» (фр. toilette — alun perin "pesu", "kunnostus").

3. Lainausten kielillinen kohtalo: assimilaatio ja semanttiset siirtymät

1812 jälkeen lainaukset kärsivät tiukemmasta kansallisen tietoisuuden suodattimesta.

Semanttinen sopeutuminen: Sanat saivat usein uuden, erityisesti venäläisen merkityksen. Esimerkiksi, «шаромыжник» — ranskalaisesta kutsusta cher ami («rakkainen ystävä»), jota pyydettiin paikallisilta ruokaa vetäytyviltä ranskalaisilta sotilailta Venäjältä. Sana sai halveksuvan sävyn "populisti".

Fonettinen ja morfologinen venäläistäminen: Sanat aktiivisesti noudattivat venäjän kielen sääntöjä: «ресторан» (фр. restaurant) sai venäläisen taivutuksen, «кофе» (фр. café) — miespuolinen sukupuoli, toisin kuin alkuperäinen keskimmäinen.

Funktionaalinen muutos: Jos ennen sotaa gallikismi oli sosiaalisen statuksen merkki, niin sen jälkeen ne useammin tulivat nominatiivisen välttämättömyyden, täyttäen aukot uusille käsitteille.

Intressantti tosiasia: Itse sana "галлицизм" (фр. gallicisme) — merkintä ranskalaisesta lainauksesta — vakiintui vahvasti venäläisessä tieteellisessä käytössä ensimmäisellä puoliskolla XIX vuosisataa, aikana aktiivisessa tämän kielilauseen harkinnassa.

4. Kirjallisuuden rooli: Karazinista Gogoliin

Venäläiset kirjailijat pelasivat keskeisen roolin ranskalaisen sanan kohtalossa. Jos N.M. Karamzin lopulla XVIII vuosisadalla tarkoituksellisesti otti käyttöön franskalaisia käännöksiä ("трогательный" от touchant, "промышленность" от industrie), niin sodan jälkeen asenne tuli kriittisemmäksi. A.S. Griboedov "Горе от ума" (1824) nauratti "французского с нижегородским". Kuitenkin komedian kieli sisältää monia vakiintuneita lainauksia ("ресторация", "публика", "каламбур"). V.G. Belinski käytti ja propagandoi aktiivisesti 1840-luvulla uutta yhteiskunnallista-politiillista leksikkoa ranskalaisesta alkuperää, näkemään siinä välineen progressiivisten ideoiden ilmaisemiseen.

Loppusanat: Neoimperialistisen aikakauden loppu

Sota vuonna 1812 ei lopettanut lainausten prosessia, mutta muutti sen luonteen ja ideologisen värin radikaalisti. Ranska, joka oli kerran symboli ulkopuolisesta, mutta kunnioitettavasta, kulttuurista, muuttui yhdeksi keskeisimmistä kanavista, joiden kautta uusimmat eurooppalaiset poliittiset, sosiaaliset ja tieteelliset käsitteet pääsivät Venäjälle. Suurin osa tämän ajan lainauksista ei ollut pinnallinen muoti; ne merkitsivät realioita, joille venäjän kielessä ei ollut ekvivalentteja, ja siksi ne juurtuivat vakaasti, tuloksiin osana venäläistä sanastoa.

Näin ollen sodan jälkeinen aika osoitti, että kieliprosessit omaavat merkittävän inertiaa ja noudattavat kulttuurisesti-intellektuaalisen välttämättömyyden logiikkaa, joka voi olla ristiriidassa hetkellisten poliittisten trendien kanssa. Ranskalaiset lainaukset vuonna 1812 jälkeen ovat loistava esimerkki kulttuurisesta resilienssistä ja kyvystä kielen rikastua, vaikka lähde onkin "päässyt voitolle" ideologisessa taistelussa.

Permanent link to this publication: