Historiassa vanhojen kirjoitusten dekoodauksesta erityinen paikka on neuvostoliittolaisen kielitieteilijän ja etnografin Juri Valentinovitš Knorozovin tekemä löytö. Hänen työnsä, joka mahdollisti maya-kulttuurin tekstien lukemisen, on loistava esimerkki tieteellisestä geniusta, joka pystyi ylittämään akateemisen yhteisön eristyneisyyden ja skeptisyyden. Tämän saavutuksen ainutlaatuisuus piilee siinä, että tutkija, joka ei koskaan ollut Mesoamerikassa, pystyi tekemään läpimurron, jota parhaat maailman älymystöt olivat taistelleet vuosikymmeniä, ja joilla oli kaikki tarvittavat resurssit.

Teoreettinen perusta dekoodaukselle

Knorozov löysi avaimen dekoodaukseen ei arkeologisista esineistä, vaan teoreettisesta kielitieteestä. Hän kehitti ja sovelsi loistavasti monimutkaisen menetelmän, joka perustuu rakenteelliseen analyysiin. Tutkija lähti perusasiantuntemuksesta, että mikä tahansa kirjoitus heijastaa tietyn kielen rakennetta. Hän torjui silloin suositun länsimaisen tutkijoiden idean, että mayan kirjoitus on puhtaasti ideografinen, jossa jokainen merkki edustaa kokonaisia sanoja tai käsitteitä. Knorozov osoitti, että mayan kirjoitus on ieroglyfinen, yhdistäen logogrammeja (sanojen merkkejä) ja fonetisia symboleja (syllabin merkkejä). Hänen tutkimuksensa perustivat kolonisaation aikaiset käsikirjoitukset, erityisesti niin sanotut «Diego de Landan Yucatánin asioista kertovat viestit», jotka ennen Knorozovia pidettiin epäuskoisina.

Mayan kirjoituksen «alfa ja omega»

Knorozov esitti teoriaansa erinomaisesti niin sanotun «Diego de Landan aakkoset» dekoodauksen esimerkkinä. XVI-luvun espanjalainen piispa kirjoitti paikallisten asukkaiden sanomina listan merkkejä, jotka hän uskoi vastaavan espanjan aakkosia. Aiemmat tutkijat, jotka yrittivät mekaanisesti soveltaa tätä luetteloa tekstien lukemiseen, epäonnistuivat ja julistivat Landan kirjoitukset virheellisiksi. Knorozov kuitenkin oletti, että intiaanit näyttivät Landalle ei kirjaimia, vaan syllabeja. Merkki, jonka Landa tulkitsi «u»-kirjaimena, todellisuudessa merkitsi syllabia «ku» (krokodil), koska mayan kielessä sana «ku» tarkoittaa krokodilia. Samalla tavalla merkki «a» oli syllabi «tun» (kivi). Tämä geniaali oletus, että merkit välittävät ei sanan alkukirjaimen, vaan koko syllabin, tuli kaiken seuraavan dekoodauksen perustaksi.

Tieteellinen tunnustus ja keskustelu länsimaiden kollegoiden kanssa

Knorozovin ensimmäinen artikkeli dekoodauksen alustavista tuloksista julkaistiin vuonna 1952 ja aiheutti sensaation suppeissa piireissä. however, Länsimaissa, erityisesti Yhdysvalloissa, jossa Eric Thompsonin teoria oli vallitseva, hänen löytönsä kohtasi epäluuloisuutta ja jopa vihamielisyyttä. Thompson, joka puolusti pelkästään ideografista ja aстрономического luonnetta mayan tekstejä, kiihkeästi arvosteli neuvostoliittolaista tutkijaa, kutsuen hänen työtään «marxistiseksi unelmaiseksi». Vain vuosien päästä Thompsonin kuoleman jälkeen ja muiden tutkijoiden töiden avulla, jotka kehittivät Knorozovin menetelmää, hänen dekoodauksensa sai laajan tunnustuksen. Vuonna 1975 hän sai valtavan panoksen valtionpalkinnon Neuvostoliitosta, ja vuonna 1990 Meksikon hallitus palkitsi hänet Aztéklin Kruunun ritariksi.

Knorozovin perintö ja nykyaikainen mayanistika

Tänään Yurii Knorozovin ehdottama menetelmä on kirjoituksen ymmärtämisen perusta. Hänen töönsä ansiosta tutkijat ovat pystyneet lukemaan suurimman osan tunnetuista kirjoituksista muistomerkeissä ja keramiikassa. Tämä muutti merkittävästi maya-kulttuurin käsityksiä. Sen sijaan, että se oli rauhanomaisia munkkeja-astronomiaa, avautui monien kaupunkivaltioiden maailma, jotka johtivat keskenään raa'ita sota, monimutkainen poliittinen historia, dynastiset avioliitot ja rituaalit. Yurii Knorozov ei ainoastaan ratkaisi vanhaa kirjoitusta, vaan myös antoi suuren sivilisaation äänen, palauttaen sen todellisen, monipuolisen historian. Hänen elämänsä osoitti, että suurten löytöjen tekemiseksi ei ole niin paljon tarvetta arkeologisten esineiden pääsyyn kuin teoreettisen ajattelun voima ja geniun intuitio.

Permanent link to this publication: