Yhteyden muinais- ja uuden luvun välillä Jeesuksen kasteen tapahtumassa: täytäntöä ylittäen

Jeesuksen kasteen tapahtuma (Lk. 2:21) on ainutlaatuinen teologinen solmu, jossa muinais- ja uusi luku eivät vain kohtaa, vaan astuvat paradoksaaliseen suhteeseen täytäntöä ylittäen. Tämä teko ei ole vain Jeesuksen lapsuuden satunnainen tapahtuma, vaan ohjelmallinen teologinen lausunto, joka paljastaa kristinuskon perintöllisyyden ja radikaalin uutuuden uudessa ilmestyksessä. Sen kautta muotoillaan Jeesuksen tehtävän luontoa: ei romutta lakia, vaan täyttää se niin, että avataan uusi liiton todellisuus.

1. Kasteen merkkinä muinaisessa luvussa ja sen kriisi.

Muinaisessa luvussa tapahtunut kaste (brit mila) oli perustettu ikuisena merkkinä liitosta Jumalan ja Abrahamin välillä (1. Moos. 17:9-14). Se merkitsi:

Määrittymistä valitulle kansalle, fyysinen “merkinnä” yhteisössä.

Velvollisuus noudattaa koko lakia (Gal. 5:3).

Symboli erottamisesta (epäkatkaisuista kansoista) ja pyhyyteen.

Kuitenkin I vuosisadan eaa. juutalaisympäristössä kasvoi ymmärrys, että ulkoinen merkki ilman sisäistä sydämen muutosta ei ole riittävä. Profeetat puhuivat jo “sydämen kasteesta” (2. Moos. 10:16, Jer. 4:4). Näin ollen itse rituaali sisälsi sisäisen jännitteen kirjaimen ja hengen välillä, ulkoisen merkkinä ja sisäisen todellisuuden välillä.

2. Kristus “lakien loppu” (Room. 10:4) täyttämällä sen täydellisesti.

Tämän kontekstin valossa Jeesuksen kasteen tapahtuma saa useita merkityssivuja:

Täydellinen tottelevaisuus ja kenosis: Jeesus, joka oli “lapsena luvun alaisena” (Gal. 4:4), ottaa vapaaehtoisesti vastaan sen taakan. Tämä on äärimmäinen nöyryys (kenosis): Jumalan Poika noudattaa ihmisten annettua järjestelmää. Hän ei aseta itseään luvan yläpuolelle, vaan menee sen läpi täysin. Tällä hän vahvistaa lain pyhyyttä ja jumalallista alkuperää, mutta samalla asettaa sen riippuvaiseksi Omasta henkilöstään.

Täyttäminen loppuun ja täyttäminen: Kristus täyttää lain ei muodollisesti, vaan todellisuudessa. Jos juutalainen kaste oli merkkinä liiton pääsyyn, niin Kristukselle, joka on itse liiton lähteessä ja tavoitteessa, tämä teko tulee symboliseksi “allekirjoittamiseksi” Hänen solidaarisuuttaan ihmiskuntaa kohtaan. Hän täyttää vanhan rituaalin uudella, krisnologisella sisällöllä. Laki, täytetty Jumalallisella Ihmisenä, saavuttaa oman äärimmäisen täyden ja siten loppuu kuin pelkkä pelastusjärjestelmä, antaen tilaa armosta.

Merkillinen tosiasia: Pyhimys Augustinus käytti kasteen tapahtumaa perusteluna hyvyyden puolesta polèmikassa pelagiaanien kanssa. Hän viittasi, että Kristus, joka oli synnitön, ei tarvinnut kastetta anteeksiantoon (sen tavoite oli anteeksiantaa alkuperäinen synni juutalaiseen tulkintaan). Siksi hän otti sen vastaan meidän puolestamme, jotta hän osoittaisi, että pelastus on aina armoa, ei pelkästään lain täyttämistä. Näin ollen tapahtuma toimii sillan kahden liiton välillä pelastuksen mekanismin ymmärtämisessä.

3. Uuden liiton profeettaus: lihasta henkeen.

Ap. Paavali antaa suoran teologisen selityksen tälle tapahtumalle, luoden siltaa uuden liiton sakramentteihin:

“Kristuksen kaste” kuin kastaminen (Kol. 2:11-12): Paavali kutsuu kristillistä kastetta “ei-käsillä tehdylle kasteeksi, synnin kehon poistamiseksi, Kristuksen kasteeksi”. Muinaisessa luvussa tapahtunut lihaskaste oli profeetta (“varjo”) uuden liiton henkistä kastetta — kastetta, joka poistaa synnin ja liittää Kristukseen. Jeesuksen kasteen kautta veri, joka virtaa Nuoren Jeesuksen käsissä, on ensimmäinen uuden ajan pelastava veri, joka symboloi ristinnaista.

Erityismerkki etniseen valintaan uskoon: Kaste, joka oli merkki etniseen ja uskonnolliseen kuuluvuuteen, korvataan kastamisella, joka on merkki uskosta, joka on avoin kaikille kansakunnille. Kristus, joka otti kasteen, sancionee sen siirtymisen toiseen, maailmanlaajuiseen muotoon. Hän itsensä on se, johon ihmiset pukeutuvat kastetta riippumatta kansallisuudesta (Gal. 3:27-28).

4. Nimeäminen: lupauksen täyttämisestä pelastajaksi.

Samana päivänä lapselle annettiin nimi Jeesus (Jeesus — “Jumala pelastaa”). Tämä yhdistää tapahtuman muinaisen luvun profeettiseen perinteeseen:

Nimi viittaa messiaanisten lupauksien täyttämiseen.

Maailman näkyminen sille, jolle nimi oli ennustettu. Näin ollen kaste tulee julkiseksi, lainmukaiseksi nimeämismomentiksi sille, joka on uuden liiton itseisyys. Kasteen tapahtuma on hetki, jolloin muinaisessa luvussa tapahtunut, koskettaa oman luojaansa ja löytää siinä oman päättyneen ja muuttuneen.

5. Jumalanpalvelusvahvistus yhteydestä.

Pääsiäispäivän tropari laulaa: “Korkealla liekehtivällä tuolilla yhdessä Isän ja Jumalallisen ylittävänä ja henkisenä, sinä hyväksyit, että synnytät maassa Neitsytystä, Jeesus; siksi sinä kastettiin, ikään kuin päivän ikäinen mies. Kiitos sinun hyväksymyksesi, kiitos sinun suunnitelmasi, kiitos sinun laskeutumisestasi, yhdessä rakastavainen”. Tässä korostetaan vapaaehtoista laskeutumista (laskeutumista), joka otti ihmisen lain, mikä on liittojen yhteyden ydin: muinaisen luvun Jumala (“istuva Isän kanssa”) on Jumala, joka on tullut ihmiseksi uudessa liitossa.

6. Poleeminen näkökulma: vastaus juutalais-christittyihin ja gnostikoihin.

Varhaisessa kirkossa juhlaa oli myös poleeminen merkitys:

Juutalais-christittyjen, jotka vaativat oblatiota kaikilta uskovilta, tämä tapahtuma osoitti: Kristus täyttää lain, joten sen kirjallinen noudattaminen kristityille ei ole välttämätöntä.

Gnostikkojen, jotka kieltivät Kristuksen ihmisen lihasta, tämä oli todiste hänen todellisesta inkarnoinnistaan ja hänen ottamisestaan koko ihmisen luonnetta, mukaan lukien lain alaisuus.

Loppusanat.

Muinaisen ja uuden luvun yhteys Jeesuksen kasteen tapahtumassa on profeetan ja todellisuuden yhteys, varjo ja ruumis, lupaus ja täyttäminen.

Laki saavuttaa tavoitteensa Jumalan omassa kasvossa ja siten lopettaa olevansa pelastuspolku, antaen tilaa uskoon Jeesuksessa Kristuksessa.

Ulkoinen merkki (lihaskaste) muuttuu sisäiseksi sakramentiksi (kaste, sydämen kaste).

Etninen rajoitus korvataan maailmanlaajuiseksi.

Veren vuodatus lain mukaan tulee ensimmäiseksi uuden liiton pelastava verenvuodoksi.

Näin ollen Jeesuksen kasteen tapahtuma ei ole arkaainen jäänne, vaan erittäin tärkeä teologinen teko. Tämä on hetki, jolloin muinaisessa luvussa tapahtunut, koskettaa oman luojaansa ja löytää siinä oman päättyneen ja muuttuneen. Kristus ei vain mene läpi rituaalin, vaan antaa sille uuden merkityksen, tekemällä siitä lähtökohdan uudesta, maailmanlaajuisesta liitosta, joka perustuu ei lihaskastamiseen, vaan uskoon Hänen nimessään ja armosta. Tämä on tapahtuma-silta, jossa yhdessä toimiin kohtaavat Jumalan uskollisuus vanhoihin lupauksiin ja hänen hänelle ilmestyneen pelastuksen radikaali uutuus.

Permanent link to this publication: