Yhdistelmä Uuden ja Vanhan Sopimuksen välillä Jeesuksen syntymän aiheesta: messiaanisten ennustusten ja profeettien toteutuminen

Esittely: Jeesuksen syntymä hermeneuttisena avaimena

Jeesuksen syntymän tapahtuma, kuvattuna Matteuksen ja Luukkaan evankeliumeissa, ei ole eristynyt tapahtuma, vaan teologinen ja narraattinen keskipiste, joka yhdistää kaksi Sopimusta yhdeksi kokonaisuudeksi. Ensimmäiset kristityt, pääasiassa juutalaisia, todistivat, että Nazaretin Jeesus oli lupauksen mukainen Messias (Kristus) osoittamalla hänen elämänsä, ja erityisesti hänen syntymänsä, vastaavan vanhojen Sopimusten profeettojen ja profeettien ennustuksia (tyyppologian). Näin ollen Jeesuksen syntymä toimii pitkän jumalallisen pelastushistorian toteutumispisteenä.

1. Ennustukset: yleisestä lupauksesta konkreettisiin yksityiskohtiin

Vanha Sopimus sisältää useita ennustuksia, joita evankeliumikirjoittajat ja varhainen kirkko tulkitsivat suoraan viittaaviksi Messiaan syntymään.

Davidin suvusta. Yksi keskeisistä lupauksista oli, että Messias syntyy Daavidin kuninkaan suvusta (2 Sam. 7:12-16, Is. 11:1). Matteuksen evankeliumi aloittaa Jeesuksen Kristuksen sukutaululla, joka on Daavidin poika (Mk. 1:1), ja Luukas kuvaa yksityiskohtaisesti, että Jeesuksen isä Joseph oli Daavidin suvusta, mikä oikeutti hänet Daavidin perillisiksi (Lk. 2:4). Angelin suoraan nimeää Jeesuksen henkilöksi, joka «istuu Daavidin isän tuolille» (Lk. 1:32-33).

Syntymäpaikka: Betlehem. Profeetta Mikaelin (Mik. 5:2) ennustus, joka viittaa pieniin ihmisen silmissä kaupunkiin Betlehem, toimii tarinan muodostavana elementtinä, kun Joseph ja Maria joutuivat matkustamaan juuri Betlehemille kirjoituksen vuoksi (Lk. 2:1-7; Mk. 2:1-6). Huomionarvoinen tosiasia: juutalaisessa perinteessä Jeesuksen aikana Betlehem tunnettiin myös nimellä «Daavidin kaupunki», mikä luo kaksinkertaisen symbolisen yhteyden.

Neitsyt rinnassa. Iisakin ennustus (Ies. 7:14), annettu kuningas Ahazille alkuperäisessä kontekstissa, saattoi olla suoraan historiallinen merkitys. Mutta Matteus (Mk. 1:22-23), lainaamalla sitä kreikankielisessä käännöksessä (Sektiaginassa), jossa juutalainen «almah» (nuori nainen) käännetään «parthenos» (neitsyt), näkee siinä suoran viittauksen Jeesuksen Jumalan Hengen kautta tapahtuvaan puhtaan yhdyntään. Tämä on kristologian peruskivi ja keskeinen yhdistävä kohta Sopimusten välillä.

2. Tyyppologiset profeetit: tapahtumat ja henkilöt tulevaisuuden varjoina

Vanhassa Sopimuksessa on tapahtumia ja henkilöitä, jotka tulkitaan profeettoina (tyyppeinä) tulevaa Messiaata ja hänen tehtäväänsä.

Adam kuin Kristuksen «tyyppi». Paavali Roomalaiseen kirjeeseen (Rm. 5:12-21) tekee syvällisen vertauksen: kuten ensimmäinen Adam toi maailmaan synnin ja kuoleman, niin toinen Adam, Jeesus Kristus, toi maailmaan oikeuden ja elämän. Näin ollen Jeesuksen syntymä on uuden, tottelevan Adamin ilmentymä, joka korjaa ensimmäisen Adamin tekemän katastrofin.

Iisakin ennustus uhriksi. Iisakin uhraus (1 Mo. 22) luetaan kristillisten teologien toimesta Jumalan Pojan uhrauksen profeettana. Kuten Abraham ei säästänyt poikaansa, niin Jumala «antoi pois Poikansa yhtenäisyydessä» (Joh. 3:16). Iisakin kantama puu uhriksi liittyy ristiin, ja sen korvaava oranssi, joka korvaa hänet, liittyy itse uhriin.

Siirtolaisuus ja Pessah. Moisheksen syntymä, joka pelastettiin lapsena kuolemalta, ja seurannainen Siirtolaisuus ovat voimakkaita profeettoja pelastuksesta. Matteus rakentaa tarkasti paralleelin: kuten farao etsi juutalaisten lapsien kuolemaa, niin Herodes etsii Jeesuksen lapsen kuolemaa; kuten Jaakobin perhe juoksi Egyptiin, niin Pyhä perhe löytää siellä suojaa (Mk. 2:13-15 sitaatteineen Os. 11:1). Jeesus tulee uudeksi Moisheeksi, joka johtaa todelliseen vapauteen.

3. Symboliset ja teologiset yhteydet

Valon ilmestys (Shekinan). Vanhassa Sopimuksessa Jumalan valo (Shekinan) ilmestyi pyhässä pyhässä ja temppelissä. Uudessa Sopimuksessa tämä valo ilmestyy Jeesuksen henkilössä. Jeesuksen syntymän tarina on täynnä sen varjoja: Betlehemin tähti (Mk. 2:2), joka valaisi paimenet (Lk. 2:9). Johannes Kastaja tekee johtopäätöksen: «Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme, täynnä arvoa ja totuutta; ja me näimme hänen kunniansa, kunnian kuin ainoa poika Isän, ja me näimme sen, ja se puhui meille» (Joh. 1:14).

Uhrilahjat. Volkkien lahjat (kultaa, incensua, myrrha), kuvatut Matteuksessa (Mk. 2:11), ovat syvällisiä symbolisia merkityksiä, jotka juontavat juurensa vanhan Sopimuksen palvelukseen: kulta — kuninkaalle, incensua — Jumalalle (vertaa Is. 60:6), myrrha — hautaamiseen, viittaillen tulevaan pelastavaan uhriin.

Loppusanat: Jeesuksen syntymä Sopimuksen toteutumisena

Näin ollen Jeesuksen syntymä uudessa Sopimuksessa on tietoisesti ja yksityiskohtaisesti kirjoitettu vanhan Sopimuksen rakenteeseen. Tämä ei ole katkeaminen, vaan toteutuminen. Evankeliumikirjoittajat, erityisesti Matteus, käyttävät jatkuvasti lauseketta «toteutui Jumalan sanan kautta profeetan suusta» (noin 10 kertaa), korostaen jumalallisen suunnitelman jatkuvuutta. Jeesuksen syntymä Betlehemissä neitsyt Mariaan Daavidin suvusta on piste, jossa vanhan Sopimuksen lupaukset eivät ole enää odotusta, vaan historiallinen todellisuus. Kaikki profeetat (Adam, Iisak, Mooses, Daavid) löytävät siinä oman päätöksensä. Siksi Jeesuksen syntymä ei ole vain evankeliumin historian alku, vaan myös vuosisatojen dialogin huippukohta, joka on kirjoitettu vanhan Sopimuksen kirjoihin. Se osoittaa Biblian yhtenäisyyttä, jossa Uusi Sopimus paljastaa vanhan Sopimuksen piilotetun merkityksen, ja Vanha Sopimus antaa sanaston ja kuvat ymmärtääksesi Uutta.

Permanent link to this publication: