Jutut joulupukista: kun munkit nauravat omille keittiötempauksilleen

Paasto on vakava asia. Henkisen puhdistuksen, pidättyvyyden ja rukous. Näyttää siltä, että tässä ei ole sijaa naureille? Kuitenkin kun tarkastelee munkkikulttuuria, kansanomaisia anekdootteja ja jopa vanhoja luostarin tarinoita, huomaa, että hymy on usein vieras jopa tiukimman paaston aikana. Humori auttaa purkamaan jännitystä, ei anna masennukseen ja muistuttaa, että jopa kaikkein vakavimmassa asiassa on tärkeää pitää ihmisen kasvot. Tässä artikkelissa olemme keränneet kaikkein koomisimmat, lämpimimmät ja tunnetuimmat paastosatamat — ne, joita munkit voisivat kertoa toisilleen aterian yhteydessä, jos heille sallittaisiin nauraa ääneen.

Miksi munkit nauravat: humori masennuksen lääkintänä

Pyhiä isäitä on usein sanonut, että masennus on yksi vaarallisimmista synneistä, erityisesti paaston aikana. Kun vatsa murisee ja mieli kurkistaa, on erittäin helppoa sortua suruun. Tässä humori tulee pelastuslaidaksi. Munkit tietivät: jos ei naurata omille heikkouksilleen, ne alkavat hallita sinua. Siksi luostareissa oli aina omat \"keittiötarinat\" — tarinat siitä, kuinka veli Ivan sekoitti suolan sokerin kanssa, kuinka isä Nikodemus yritti leipoa paastopirkin, joka tuli \"jotakin\", ja kuinka igumeni maistellen paastopöytää sanoi: \"Tämä on herkullista, mutta haluan vielä enemmän\".

Tämä ei ollut naurettamista naurettamisen vuoksi. Tämä oli hyväksivällinen, itsensä syyllistämätön nauru omalle heikkoutelleen. Ja tällaista humoria keräämme tänään.

Paastoruokien tarinat: kun savustettu kana on sankari

Munkkien koomisten tarinoiden suosituin aihe on tietenkin ruoka. Tarkemmin sanottuna se, mitä sen sijaan syödään paaston aikana. Ilman lihaa, maitoa ja munia keittiökokelmat muuttuvat todellisiksi seikkailuiksi.

\"Kun paastava sanoo: 'Minä söin kynsikalan', hän tarkoittaa kapustakynsikalaa. Mutta hän on silti tyytyväinen.\"

\"Paastopirkin resepti: ota jauhoja, vettä, suolaa, lisää toivoa, että tämä tulee herkulliseksi ja paista.\"

\"Paastsupuuce on, kun pannussa kelluu vihanneksia, ja yrität arvata, mistä niistä on lihaa. Mutta sitä ei ole.\"

\"Munkki valittaa igumenille: 'Isä, olen jo viikon syönyt paastoruokaa ja tuntuu, että olen muuttunut tähän supuun — läpinäkyväksi ja maistumattomaksi'. Igumen vastaa vakavasti: 'Pysy uskollinen, poikani. Mutta sinä loistat kuin alttarin prosforat'.\"

Vaihdot: kun vesi on maitoa ja pähkinäliha

Vaihdot ovat erityinen osa munkkikoomia. Munkit tietävät hyvin, että soijamaito ei ole maitoa, eikä pähkinäjuusto ole juustoa. Mutta he tekevät näennäisesti, että se on lähes sama asia. Tämä itsepetos syntyy monia hauskoja tilanteita.

\"Jos lisää vaniljaa ovesiivokseen, se muuttuu melkein todelliseksi. Melkein.\"

\"Tofu ei ole lihaa. Mutta jos paistaa sitä ketsuppiin, se alkaa käyttäytyä kuin liha. Ja jopa tuoksua kuin liha. Melkein.\"

\"Munkki istuu pöydässä, maistaa paastosalaattia ja sanoo: 'Isä, oletko varma, että tämä ei ole liha?' Igumen vastaa vakavasti: 'Olen varma. Jos tämä olisi liha, se ei nauraisi näin'.\"

\"Kun paastoat ja haluat maitoa, vaikuttaa siltä, että jopa vesi putkista voi tulla maitoksi, jos ajattelee lehmää.\"

Luostarin dialogit: igumenin oivallukset

Igumen luostarissa on paitsi hengellinen opettaja, myös pää \"humorintuottaja\". Hänen vastauksensa veljeyden keittiövalituksiin tulevat usein sanontoiksi.

\"Isä, voinko saada pala kanaa? Olen niin nälkäinen.\" — \"Pyydä Jumalalta. Hän tietää, mitä sinulle on terveellisempää. Ja jos hän lähettää kanaa, se tarkoittaa, että olet valmis. Jos ei, niin et ole vielä valmis siihen.\"

\"Beli Ivan valittaa: 'Isä, olen niin väsynyt kaurapuurosta!' Igumen: 'Olet väsynyt kaurapuurosta, mutta pyhiä isäitä väsyivät autiomaan maidosta. Ja he selvisivät, eivät myöskään.' \"

\"Beli kysyy: 'Isä, voinko postissa syödä omenaa?' Igumen: 'Voin, mutta älä unohda. Tai sanotaan, että tämä munkki on syönyt liikaa omenoita ja ylpeytyy'.\"

Naurettelut tekopyhyydestä: kun paasto ei ole vain ruokaa

Totta kai munkit ymmärtävät, että paasto ei ole vain maitojen kieltäminen. Se on kieltäminen vihanosta, tuomitsemista ja tyhjiä sanoja. Tässä humori tulee vieläkin tarkemmin, koska se on suunnattu omaan tekopyhyyteemme.

\"Voin olla ilman lihaa, mutta tuomitsen kaiken, joka syö sitä. Ja minusta tuntuu, että rukoilen, mutta ajatelen kaikkia, jotka ärsyttävät minua. Ja niin koko paasto.\"

\"Kuinka ymmärtää, että paastoat todella, ei vain syödä lisää? Kun, sen sijaan kuin syödä ylimääräistä palaa, sanot: 'Herra, anteeksi tämä ajatus'. Ja samalla tunnet nälkää.\"

\"Munkit nauravat: 'Paasto on, kun et syö lihaa, mutta syöksyt kaikkia, jotka ärsyttävät sinua'. Tämä on yleisin aloittelijoiden virhe.\"

Kokeilut: kun paastoruoka muuttuu memoksi

Jokaisessa luostarissa on omat tarinat epäonnistuneista paastoruokaista. Nämä tarinat siirtyvät suustaan toiseen ja muuttuvat paikalliseksi perinteeksi.

\"Kerran veli Nikodemus päätti leipoa paastoleivän. Hän korvasi öljyn omenapuréella, munat linssipähkinällä ja sokerin fruktoosilla. Tulos oli joku, mutta se oli syötävää. Melkein. Igumen maistellen sanoi: 'En tiedä, mitä tämä on, mutta se on varmasti paastovaatimusten mukainen. Koska se ei voi olla herkullista'.\"

\"Munkki kysyi keittiömestarilta paastopurkin reseptin. Se ajatteli hetken ja sanoi: 'Korvaa liha tofulla, munat vihanneksilla ja salsan perunalla. Saat melkein purkin. Jos suljet silmäsi'.\"

\"Kerran veli Alexei päätti tehdä paastomayonääseen. Hän kokeili kaikkia reseptejä: soijamaitoon, ovesiivokseen, akvafabaan. Lopulta hän sai jotain, joka muistutti enemmän liimaa kuin kastiketta. Mutta hän söi sen, jotta se ei tuhlaantuisi.\"

Nykyaikaiset paastosatamat: kun kaikki nauravat sosiaalisessa mediassa

Tänään paastosatamat ovat ulottuneet luostarirenkaiden ulkopuolelle. Internetistä löytyy tuhansia meemejä, jotka kuvastavat täydellisesti postivietoa. Ja jokaisessa tällaisessa satamassa on osa totuutta ja paljon rakkautta.

\"Paasto on, kun katselet pizzaa ja ajattelet: 'Tämä on synnin. Mutta mitä herkullista syntiä!'\"

\"Minä olen postissa. Katson postiruokien reseptejä. Ne näyttävät kauniilta, mutta tiedän, että ne eivät ole herkullisia. Mutta yritän. Jos ei onnistu, jatkan postia.\"

\"Paaston vaikein osa on olla syömättä lihaa. Mutta helpoin on syödä kaikki muu, mutta syyllisyyden tunteella.\"

Miksi nauramme paastosta

Paastosatamat ovat tapa myöntää, että me kaikki olemme epäkunnossa. Että me yritämme, mutta joskus epäonnistumme. Että haluamme olla parempia, mutta rakastamme syödä. Paastosta nauraminen ei ole käsikirjoitus, vaan rehellisyys. Se on myöntäminen siitä, että olemme ihmiset, meillä on heikkoutemme ja halumme. Ja jos voimme nauraa itsestämme, niin olemme vielä menettäneet todellisuudentuntemuksen. Ja todellisuudentuntemus on se, mikä auttaa meitä ottamaan itsemme vähemmän vakavasti ja välttämään masennuksen.

Näin ollen paasto ei ole vain vakava aika, vaan myös hymyn aika. Koska myös pyhiä isäitä tiesivät: kun vatsa on tyhjä, sielu on täynnä valoa. Ja jos tämä valo on lämmin, hyväntahtoinen humori, niin paasto on iloinen. Hyvää ruokaa (kuvalla)!

Permanent link to this publication: